lauantai 15. elokuuta 2015

Ei hitto mikä päivä!!

Päivänihän starttasi tänä aamuna oikein "mukavasti" sillä, että koira läähätti mun naamani edessä puoli kuuden jälkeen aamulla. Se on merkki siitä, että nyt on kiire ulos. Päästin koiran ulos ja kunnon ripulikakat lensi, onneksi pihan reunamille. Sisältä pääsin siivoamaan yhdet oksennukset, jotka oli kivasti tullut sellasen kynnyslistan viereen, että jouduin veitsiä apuna käyttäen onkimaan kaiken moskan sieltä raosta. Yhhyh! Neiti heräsi siinä välissä, joten kävin antamassa vähän maitoa, jotta pääsen vielä nukkumaan.

Lähdettiin sitten päivällä likan päikkäreiden jälkeen kaupoille. Ja minäpä näppäränä tyttönä jätin auton avaimet auton katolle, kun lähdettiin liikkeelle. Mies siis ajoi, niin en tajunnut kaivata avaimia heti. Ne oli neidin käsissä kaupassa, kun kiukku meinasi iskeä ja tiesin, että mun autonavaimissa killuva avaimenperä kiinnostaa. Vahdin kaupassa koko ajan ihan haukkana, ettei likka tiputa niitä mihinkään. Sitten ITSE lasken ne auton katolle, kun laitan neidin kaukaloon. Ja sinne meni, en tiedä mihin. Huomasin tän aika myöhään ja käytiin kyllä vielä etsiskelemässä lähistöltä, mutta ei löytynyt. Täytyy ensi viikolla soitella löytötavaratoimistoon ja toivoa parasta. Uusi ilmeisesti maksaa lähemmäs 300 euroa.

Tässä välissähän ehdittiin käydä Ikeassa ja hirveä nälkä. Mies meni hakemaan meille lihapullia ja minä suuntaan neidin kanssa pöytään, että annan sille jo välipalaa, niin on tyytyväinen. Siinä istun ja tajuan, että se pirun hoitolaukku on autossa. Ja auto ei tosiaan ollut missään ihan sen ulko-oven vieressä. Eikä mulla ollut edes niitä pirun avaimia... Sinne ryysäämään ruokajonoon hakemaan avaimia mieheltä ja hoitolaukun noutoon. Likan raahaamisesta sylissä on niskat nyt ihan jumissa. Kävin muutamassa kaupassa "vaan ihan silleen nopeesti" enkä ottanut mitään rattaita tai muita. Neiti siis kulki käsipuolessa ja se ei ollut kauhean fiksu veto.

Vähän ennen neidin nukkumaanmenoa menin laittamaan saunaa lämpiämään ja joku pirun muurahaisyhdyskunta oli sitten majoittautunut meidän saunaan! Siellä ei ole neljän vuoden aikana ikinä ollut muurahaisia ja nyt siellä kuhisi. Seassa oli paljon lentomurkkuja, joten ehkäpä tämä oli vain sellainen pyrähdys, toivottavasti ainakin! Minä yritin niitä parhaani mukaan hukuttaa ja mies käytti vielä Fairya tehosteena. Silti vielä juoksi siellä ja täällä, kun mentiin löylytteleen. Ja mikä lie pesänpoikanen niillä sitten on viemärissä, kun ei meinannut vetää. Suihkussa lainehti, kun kävi pesulla. Oli kyllä jo vähän sellanen olo, että voisko nyt jo loppua nää vastoinkäymiset...

Pestyjen mattojen tuoksu... Aaaah! :)
No täytyy silti myöntää, ettei jotain hyvääkin. Sain pestyä aamupäivällä kaikki alakerran matot (sekin ehkä osasyynä niskajumiin), kaupoilta tarttui mukaan johtokourua ja nyt likan repimät kaiuttimien piuhat on suojattu ja neidille löytyi myös muutama kiva vaate ja Ikeasta taaperokärry ja synttärilahjaksi sellanen puinen rengaspyramidi. Ja äsken herkuttelin syntisen hyvillä Maraboun suklaakekseillä. ;)

P.S. Työtkin on lähtenyt kivasti käyntiin ja ajatuksia siitä sekä neidin tulevaisuudessa häämöttävästä päiväkodin aloituksesta lähiaikoina.

4 kommenttia:

  1. No jo on ollut sattumuksia! Toivottavasti joku vaikka löytäis avaimet ja veisi löytötavaroihin. Hyvä, että kaiken hullun jälkeen löysit vielä positiivisia juttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon todella kans, että avaimet vielä löytyis! Ja lukasin ton lopun tosta tekstistäni ja kylläpä vilisee kirjoitusvirheitä. :D

      Poista
  2. Voi ei mikä päivä! No, onneksi se on nyt ohi ja toivotaan ettei ihan heti samanmoista tulisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin toivotaan, ettei ihan tällasta epäonnen päivää hetkeen tulis vastaan. Tosin nyt sunnuntaina on tuntunu, että kaikki pienimmätkin vastoinkäymiset on vuoren kokosia, kun ne tulee vielä tollasen päivän päälle...

      Poista