maanantai 5. tammikuuta 2015

Vauva se vain kasvaa!

Kyllähän mä tiesin, että tää pikkuvauva-aika menee nopeasti. Ja toisaalta kyllä toivon, että nopeasti saisi mennäkin. Silti sitä hämmästyy aina yhtä paljon, kun pyykkinarulta otan vaatteita pois ja totean, että taitaapa tämäkin body jo olla pieni. Miten se tuollaista vauhtia kasvaa? Sitten kun on erehtynyt jonkun vaatteen ostaan niin, että se on juuri sillä hetkellä täysin sopiva, niin sitä ei kyllä ehditä pitämään kuin kerran. Mulla on jo isot kassilliset liian pieniä vaatteita odottamassa lajittelua (myyntiin, säästöön). Tosin iso osa noissa kasseissa on myös sellaisia vaatteita, joita tuli hankittua ennen neidin syntymää ja sitten huomasi, ettei niitä tule käytettyäkään. Melkein kaikki jalkaterälliset meni meillä heti osastoon "ei-tule-käyttöä".

Tilasin tänään myös viime vuoden kuvakirjat. Teen siis joka vuodesta yhden oman ison kuvakirjansa, jota työstän koko vuoden ajan. Tänään lähti 132 sivuinen tekele tilaukseen ja samalla yksi pienempi "neidin ensimmäinen kuukausi" -kirjanen. Voi ihmetys sentään miten se olikin pieni, kun se oli pieni. :D Olen muun muassa ottanut kuvan, kun olemme tulleet ekalta vaunulenkiltä ja toi likkahan meinaa hukkua sinne vaunuihin, kun oli niin pikkanen. Nyt saa tehdä näillä pakkasilla töitä, että kaikki vällyt sinne vauvan kanssa mahtuu.

Uusia taitoja tulee koko ajan ja jaksaminen kehittyy. Joulun aaton aattona opittiin kääntymään selältä vatsalleen ja joulun pyhinä siinä kehityttiin niin, että se sujui hujauksessa. Aluksi hermo meni hetkessä, kun mahalle oltiin ensin päästy. Nyt likka viihtyy vatsallaankin jo melko kauan ja lisäksi pyöri ympäri kellon viisarin tavoin. Muutaman kerran on myös menty vatsalta takaisin selälleen, mutta se on vielä ollut aikalailla vahinko. Sitä on kuitenkin tapahtunut useammin, joten eiköhän sekin taito sieltä vielä löydy. Ja toivottavasti löytyy, niin maltti varmasti taas kasvaa neidin omissa puuhissa.

Tässä joulupukin tuomassa kirjassa on tiukkaa faktaa. Neiti "lukee" sitä oikein mielellään. Toooosin heti tuosta seuraavalla aukeamalla on jäätikkö, missä on sekä pingviinejä, että jääkarhu... Että sellaista faktaa. :D

Ja lisäksi likasta on tullut hymyileväinen ja nauravainen. Neidiltä saa oikeastaan aina vastauksen hymyyn. Ja kyllä sydän syli tässä yksi ilta, kun neiti känkkäränkkäröi, eikä olisi suostunut nukkumaan. Likka huusi lähes lohduttomasti mun sylissä. Annoin hänelle sitten pusun poskelle, tyttö katsoi mua suoraan silmiin, hymyili ja sulki silmänsä. Sitä onnea tosin kesti noin minuutin, mutta silti. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti