torstai 6. marraskuuta 2014

Miten kannustaa ja rohkaista isää?

Tuossapa se kinkkinen kysymys tulikin. Minä olen parhaani mukaan yrittänyt olla pätemättä ja neuvomatta ja jättänyt sanomatta, jos joku vaate on vähän omituisesti tai joku muu asia ei ole mennyt ihan niin kuin itse laittamana olisi mennyt. Silti tuntuu, että tuore isä ei oikein luota taitoihinsa ja kokee, ettei osaa.

Kun lapsi esimerkiksi itkee olleessaan miehen sylissä, kun minä vaikka syön, niin en vain kestä sitä itkua. Ja minua alkaa suututtaan, kun musta tuntuu, ettei mies yritä tarpeeksi. Hän passiivisesti hiukan heiluu ja tuijottaa telkkaria. Minä joudun ihan tosissani pinnistelemään, etten sano vihaisesti asiasta. Olen kyllä sitten vähän sortunut neuvomiseen ja sanonut tyyliin: "Mulla joskus auttaa, kun otan sen näin syliini, mutta ei sekään kyllä aina". Mahdollisimman varovainen olen siis yrittänyt olla. Kerran kyllä sitten vähän kivahdinkin, että musta tuntuu, ettet edes yritä. Mies kuitenkin sanoi yrittävänsä.

Eilen olin reilun tunnin pois kotoa, kun menin hierontaan. En syöttänyt vauvaa ennen lähtöä, kun se nukkui pitkiä päikkäreitään. Tuttipulloilu on taas alkanut sujumaan ja jätin korviketötsän ja tuttipullon keittiön pöydälle ja sanoin, että ihan muutaman sekuntin lämmittää sitä mikrossa, jos on tarve. Tulin kotiin ja iskä täällä yritti syöttää neitiä ja neiti huusi kuin syötävä! Oli kuulemma alkuun vähän ottanut, mutta sitten alkoi huuto. Mies yritti, jos tarvisi röyhtäistä ja yritti sitten uudestaan, mutta ei ollut siitäkään apua. Lopulta sitten antoi tytön mulle ja minäkin yritin tuttipulloa tarjota, mutta ei kelvannut. Ssshh-ssshhh-ssshh-ääntelyllä sain kuitenkin tytön rauhoittumaan. Ehdotin tuota hyssyttelyä miehellekin, mutta hän malttoi kokeilla ehkä 15 sekuntia ja kun itku pienen taukoamisen jälkeen jatkui, hän luovutti. Kehuin, kuinka hienosti hyssyttely toimi, mutta ei miehen mielestä kuulemma. Lopulta sitten annoin vauvalle tissiä ja tissimaito maistui. Tuohan on siis korviketta saanut aiemminkin, ettei ollut eka kerta eikä pitäisi siitä olla kiinni. Mielestäni isillä oli myös oikein hyvä ote tuohon imettämishommaan.

Mua vaan harmittaa mielettömästi, jos isä kokee, ettei osaa. Ja minusta tuntuu toisinaan, ettei hän edes yritä, mutta ehkä se ei sitten ole sitä. Kyse on varmaan turhautumisesta ja siitä, ettei omiin taitoihin luoteta. Totta on, että jos tyttö on rauhassa mun sylissä, niin isin sylissä itku usein alkaa. Toisinaan on upeita hetkiä, jolloin isä ja tytär naureskelevat toisilleen, mutta niitä on mielestäni harmillisen harvoin. Olen kovasti antanut tyttöä isille hoidettavaksi, kun itse on tarvinnut tehdä jotakin (syödä, käydä suihkussa tms). Ajatuksena, että varmuutta tulee tekemisen kautta. Tytön ekassa neuvolassa mies totesi terkkarille, että tyttö huutaa ittensä aina melkein tajuttomaksi hänen sylissään. Tuohan ei ole totta ja varsinkin siihen aikaan, kun kotiuduttiin, niin mies sai tytön usein rauhoittumaan. Nyt ne on harvoja hetkiä... Ja eilen mies taas sanoi mulle tuota samaa: "määhän sanoin siellä neuvolassa, että se itkee ittensä tajuttomaks mun sylissä".

Voi, että tää tilanne harmittaa mua ihan käsittämättömän paljon. Tietysti, kun tyttökin kasvaa, niin varmasti he alkavat isin kanssa löytää yhteistä säveltä. Mutta nyt tilanne on todella ikävä. Oon yrittänyt miehen kanssa vähän asiasta puhua, mutta hän ei vaikuta oikein halukkaalta. Tämä viikko on muutenkin ollut jotenkin omituinen, kun mies on ollut välillä jotenkin allapäin ja vähän kiukkuisen oloinen. Olen yrittänyt ystävällisesti kysyä mistä kiikastaa, niin ei kuulemma mikään ja kaikki on hyvin. Huoh...

Onko teillä kaikilla muilla isit istuneet rooliinsa heti täydellisesti ja olleet taitavia vauvojen kanssa? Jotenkin saa aina lukea ja nähdä blogeista, artikkeleista ja ohjelmista sellaisista superisistä, jotka ovat huippuja hoitamaan vauvaa ja ovat kuin luotuja siihen hommaan. Haluaisin kannustaa omaa miestä isänä, mutta en osaa ja pelkään, että mies ottaisi sen viisasteluna ja nipottamisena.

8 kommenttia:

  1. Meillä tilanne oli siten eri että kaksosten kanssa isin oli vaan pakko osallistua ihan hirvittävän paljon. Tekemällä sitä oppii. Esim. erilaiset itkut tunnistaa kun niitä tarpeeksi kuuntelee :) Hoitakaa vauvaa vaikka yhdessä, vuorotellen pidätte sylissä yms. Kyllä miehellekin varmasti tulee varmempi olo mitä enemmän vauvaa hoitaa. Tsemppaa ja kehu häntä. Kyllä se siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on totta, että kaksosten kanssa se isäkin ehkä kasvaa siihen "helpommin", kun on pakko osallistua niin paljon. Mutta mää oon miehelle puhunu noista erilaisista itkuista ja naureskellu vähän itselleni. En meinaan tunnista niitä itsekään... Mutta ehkä joskus vielä. ;)

      Poista
  2. Meillä on kanssa ollut tuota samaa, että isä turhautuu helposti, kun ei kaikki suju vauvan kanssa kuin strömssössä. Alussa hän oli jopa taitavampi vauvan hyssyttelijä, mutta nyt tuntuu, että vauvan kanssa oleminen on hänelle "pakkopullaa". Tämä harmittaa itseäni kovasti, koska en halua, että pojasta tulee sellaista, että vain äiti kelpaa. Olenkin tämän vuoksi ottanut itselleni ihan tarkoituksella "omaa aikaa" kodin ulkopuolella, jotta myös isän tottumus ja itsevarmuus vauvanhoidossa kasvaa. Harmi vaan, että meidän vauva on yleensä juuri iltaisin itkuisimmillaan, joten isä näkee hänestä usein vain sen kurjemman puolen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutulta kuulostaa tekstisi. Eilen mua alko taas niin harmittaa, kun tulin suihkusta ja neiti huusi isin sylissä. Mies sitten sano mulle vähän harmissaan "ei se vaan halua olla mun sylissä". :/ Tänään mies on ollut vapaalla ja neitikin näin aamupäivästä ja päivästä paremmalla tuulella, niin isikin on taas saanu parempia kokemuksia. :)

      Poista
  3. Onpa harmillisen kuuloinen tilanne. Kuulostaa siltä, että mies ei oikein luota omiin taitoihinsa, ja niitähän ei silleen välttämättä "tarvitse testata" kun paikalla on äiti, jonka syliin sitten tuupata lapsi. Yksi juttuhan on se, että vauvat usein aistii hermostuneisuuden, eli jos miehesi ajattelee että "ei tästä kuitenkaan mitään tuu, taas se vaan itkee", niin se saattaa saada otteet tuntumaan vauvastakin turvattomilta. Ehkä mies ei oikein haluaisi tehdä jotain, jossa kokee olevansa huonompi, ei varmaan nosta miehuuden tuntoa. :P

    Ei tuu kyllä itsellenikään mieleen parempia neuvoja tilanteeseen kuin just tuo, mitä itsekin olet ajatellut: kannustaa ja sanoa kivoja juttuja aina, kun jokin toimii. Tyyliin "ihan selvästi itku väheni, kun teit noin" tai "onpa ihanan näköistä kun ootte siinä yhdessä". Ja varmaan aika siinä auttaa, jos vain kokemuksia kertyy. Jaksamista koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. :) Olen kans aatellut, että kun ajan myötä kokemusta ja varmuutta tulee, niin varmaan tilanne muuttuu. Ja vauva kuitenkin kasvaa koko ajan, joten sekin varmasti helpottaa. Onhan tää silti välillä vähän mälsä tilanne...

      Poista
  4. Kuten aiemminki jo sanottiin, niin aika ja kehuminen varmasti auttavat. Meillä mies alussa tosi hyvin sai tyttöä rauhoittumaan ja halusikin autella. Nyt sit on vähän ajatukset selvästi rauhoittuneet ja arki iskenyt lapsenhoidossa :D Kyllä hän vaipat vaihtaa kun pyydän ja höpöttelee tytölle kun tämä on tyytyväinen, mut aika äkkiä tyttö lentää mun syliin ku sillä alkaa kiukuttaa. Koitan itse aatella et aika auttaa ja mitä enemmän tyttöki ottaa kontaktia niin sitä innokkaammin isikin sitte on mukana :)

    Tsemiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tsempeistä. Noinhan se vähän menee, että jos tyttö kitisee, eikä mulla ole mitään syömisiä tai suihkussa käymisiä, niin minun vastuullani neiti silloin on. Välillä kyllä vähän ärsyttääkin, että miehellä on oikeus löhöillä sohvalla, kun minä hyssyttelen tyttöä, mutta toisinpäin se ei voi mennä...

      Täytyy kyllä antaa kiitosta miehelle, että kyllä se nyt sellaisissa tilanteissa on vähän ottanut enemmän vastuuta, kun on nähnyt, että mulla ihan tosissaan alkaa pinna kiristyyn. Toisaalta olisi kiva, että sitä apua saisi ennen kuin on totaalisen räjähtämispisteessä pää.

      Poista