maanantai 17. maaliskuuta 2014

Voisiko tämä työviikko jo loppua?

Eilinen ilta oli tuskainen ja se tuska jatkui tänään töissä! Vaikka pidänkin työstäni, niin tämän viikon toivoisin jo olevan ohi. Eilen tuli syötyä aika paljon. Tai totuuden nimissä ei edes mielestäni mitään ihan ähkymääriä, mutta niin vain oli telkkarinkatselusipsit liikaa. Olin monta tuntia tosi tuskainen ja maha oli aivan pinkeänä ja supertäynnä. Puoli yhdentoista aikaan illalla tämä homma sitten laukesi ja minä halailin pitkästä aikaa vessanpyttyä. Ei varmaan tartte syödä Kartanon perunalastuja ihan hetkeen, hrrr!

Töihin lähdin aamuvuoroon viiden tunnin yöunilla ja vatsassa edelleen vääntäen. Meidän työryhmästä on yksi vuosilomalla, joten meillä on hänen tilallaan sijainen. Lisäksi meidän yksikössä on varahoito eli perhepäivähoitajien lomien yms. aikaan heidän hoitolapsensa tulevat meille hoitoon. Tänään meillä oli sitten useampi varahoitolapsi ja lisäksi siihen päälle hetki sitten vasta meidän ryhmässä aloittanut lapsi ja iältään nämä kaikki ovat todella pieniä. Tänään tarvittiin siis paljon syliä ja itkua ja murhetta oli monella lapsella. Kädet meinasi loppua kesken, kun tämän keskellä yritin hoitaa myös erinäisiä epäselvyyksiä, joita maanantai toi mukanaan.

Tähän fressiin olotilaan ja härdelliin lisätään se, että erään työkaverini kanssa on välillä todella rankkaa tehdä töitä. Hän on sellainen häslä, ettei perässä meinaa välillä pysyä. Itse pyrin pysymään rauhallisena, jotta levottomuus ei tarttuisi lapsiin. Meillä alle 3-vuotiailla tärkeintä on kuitenkin se hoiva, syli ja turvallisuus. Niin monella asiassa tämä työkaverini on ihan oikeassa, mutta persoonana hänen kanssaan on välillä vaikea toimia. Tähän sitten päälle se, että yksi ryhmästä on sijainen. Onneksi sentään talo ja melkein kaikki lapset ovat hänelle tuttuja, ettei tarvitse alusta asti perehdyttää.

Nukkarissa kun hetken hengähdin, niin aloin kuulostella tuota alavatsaani. Jotkut ovat sanoneet, että supistukset saattavat tuntua sellaisena kireytenä. Minua kyllä jotenkin otti tuonne vatsaan, kun keinutuolissa valvoin lasten unta. En tiedä kiristikö vai mitä, mutta joku tunne se oli. Eilisestä illasta asti on kuitenkin ollut melko rättiolo ja siihen päälle tämä kaikki härdelli, niin en ihmettele, jos on jotain olotiloja. Lisäksi ylävatsassa on edelleenkin sellainen olo kuin pahan oksennustaudin jälkeen. Yääh!

Viikonloppuna meillä on tiedossa kaikkea mukavaa ja toivon jo, että olisi perjantai klo 16 ja tämä työviikko olisi ohi. Kaikenkukkuraksi meillä oli ruokana tänään jauhelihaperunasoselaatikkoa, jota olen raskauspahoinvoinneissani oksentanut, joten ei ihan uponnut...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti