Kaikesta draamasta on luojan kiitos selvitty. Maanantaina poruttiin ja puhuttiin. Kaikesta on selvitty, tiesinhän mää sen. Meillä on tapana ollut asiat aina saada selviksi ja näin pitkään ei varmaan ole vielä koskaan mennytkään.
Nyt kuitenkin ihanaa perjantai-iltaa vietellään. Syön poskiontelontulehdukseen antibiootteja ja sanotaanko niin, ettei peittojakaan ehditty kauheasti heilutella oletetun oviksen aikaan sitten kuitenkaan. Jotenkaan ei ole siis kovin vahva fiilis raskautumisesta. Olen kuitenkin päässyt jonkinlaiseen hyvään zen-olotilaan. Edelleen mietin ystäviemme tulevia häitä, joissa meillä on kaason ja bm:n hommia hoidettavana. Jos niin nyt käy, että tästä ei tärppää, niin voi olla, että siirrämme hiukan yritystä. Voi kuulostaa jonkun mielestä ehkä itsekkäältä, mutta tällä fiiliksellä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti