sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Miten voi olla näin paha olla...

Että voi olla paha olla tällä hetkellä. Perjantaina tuli kränää ihan tyhmästä asiasta. Mää ylireagoin, mutta myönsin sen. Yritin jutella ja saada asian sovittua, koska lauantaina molemmat meni viettään päiväänsä eri tahoille. Menin sitten nukkumaan yläkerran sänkyyn, koska alkoi ahdistaa ja toisella ei ollut aikeita asiasta keskustella. Tai olis lopulta ollut, mutta alkoi huutamaan ja poistuin tilanteesta. Miehenihän ei juuri koskaan korota ääntänsä, joten säikähdinkin vähän.

Aamulla menin nöyrästi halailemaan vähän ennen kellon soittoa. Mies oli poissaoleva. Yritin jutella ja mies heitti lisää vettä kiukaalle. :( Vielä automatkalla tiputtamaan miestä menoihinsa asia pikkasen laukesi ja helpottui, mutta itselleni ainakin jäi paska fiilis jäytämään. Treffasimme yöllä baarissa ja kaikki tuntui olevan suht ok. Sunnuntaiaamuna mies oli sit taas jäätävä. Kotimatkalla selvisi syy kyllä syykin. Mutta kaikki lähti taas alusta.

Mutta koska mies ei ollut aiemmin halukas puhumaan, niin päätin itsekin ottaa jäätävyyslinjan. Olimme kotona kolmen tienoilla ja siitä tähän hetkeen ei ole puhuttu, kuin muutamia sanoja toisillemme. Ja mää en kestä tätä!!!! Nyt oon taas eri sängyssä, koska mun itkultani mies ei sais nukuttua ja aamuherätys on aikasin. Mää oikeesti halkeen tähän pahaan oloon. En halua mennä töihin esittään iloista, kun sisältä on paska olo. Enkä tiedä koska mies haluaa tästä sitten puhua, että asia selkiäisi...

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Ovispäivät ja tiukkaa pohdintaa yrittämisestä

Täällä sitä mennään jännittävissä ovispäivissä! Ovispäiväthän meidän maailmassa meinaa sitä, että varmasta ovispäivästä ei ole varmuutta, mutta se osuu johonkin suunnilleen tähän. Koska mulla ei ole sen jälkeen, kun ehkäisy jätettiin pois ollut yhtään täydellistä kiertoa, niin en ole satavarma kierron pituudesta. Olettaen, että kierto olisi 28 päivää, niin ovis olisi ollut eilen. Olemme siis aloittaneet peittojen heiluttelun sunnuntaina, jatkaneet eilen ja suunnitelmissa olisi taas huomenna olla tositoimissa. Toivottavasti kierto ei kauheasti ole lyhyempi, sillä sitten etupäästä ei oltu kartalla tarpeeksi aikaisin. ;)

Mukavaan zen-fiilikseen tässä ehtikin jo päästä, kunnes reilu viikko sitten minua pyydettiin ystäviemme häihin kaasoksi. Miehenihän on bestman. Olen jopa miettinyt, olenko valmis äidiksi, kun ihan tosissani olen miettinyt, että mikäli tästä kierrosta en tule raskaaksi, niin yrittämistä muutamalla kuukaudella lykättäisiin. Häät ovat todennäköisesti elokuun 2. päivänä ensi vuonna. Nämä ovat erittäin tärkeät ystävät, enkä mistään hinnasta halua missata näitä häitä ja tätä kunniatehtävää. Ystävät kyllä tietävät yrityksestämme ja olen otettu, että heitä asia ei ole haitannut, kun ovat meidät kuitenkin halunneet luottohenkilöiksi (kaasoja ja bestmanejä on kyllä muitakin).

Aina ei tietenkään voi suunnitella kaikkea ja lapsen kanssa varmasti tulee tilanteita, joista saattaa jäädä paitsi. Sen pohjalta tuntuu niin hölmöltä ajatella oman yrittämisen siirtämistä. Ehkä olen kuitenkin sitten sen verran lapsellinen... En haluaisi kuitenkaan ajatella niin. Haluan ajatella asian siltä kannalta, että meillä lapsen saamisen kanssa ei ole kiirettä, mutta rakkaat ystävämme menevät naimisiin vain kerran! Meidän päätöshän se on, eikä se muille kuulu. Pistäähän tämä kuitenkin aivot hiukan raksuttamaan...

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Yksi nega taas tehtynä!

Kävin tänään viemässä labraan virtsanäytteen, jotta selviäisi tämä kummallinen jatkuva vessahätä. Samalla sitten tein raskaustestin ja negaahan se näytti. Eli ei mitään valemenkkoja sitten kuitenkaan ollut tällä kertaa vaikka omituiset menkat olikin. Lääkärin piti soittaa mulle jo tänään tuloksista mahd. tulehduksen suhteen, mutta eipä ole kukaan soittanut! Huomenna on sitten oltava yhteyksissä sinne päin...

tiistai 17. syyskuuta 2013

En oliskaan halunnut nukkua...

Huomenta vaan... En oliskaan halunnut nukkua. Kello oli soittamassa klo 6.35 ja ekan kerran heräsin vessahätään pari tuntia ennen tuota. Sitten miehen kello soitti taas siitä tunti eteenpäin ja muka taas oli pissahätä. Sit takas sänkyyn, eikä mitään tsäänssejä saada unenpäästä kiinni, koska muka pissahätä ja alavattassa omituinen olo. Kiva, jos oon nyt jonkun virtsarakontulehduksen tässä sitten itselleni kehittänyt.

Lisäksi mun menkat oli tosi hämmentävät. Yksi päivä tosi runsasta vuotoa ja sit ihan minimaalista muutama päivä ja sitten ne oli ohi. Ja ekana päivänä hirmuiset kivut. Ajattelin tehdä varuiks raskaustestinkin, mutta en ole vielä ehtinyt. Ja tänäkään aamuna se ei oikein onnistu, kun oon tuolla vessassa jo ravannu monta kertaa.

Nyt sitten vaan ihan rauhassa koiran kanssa ulos, rauhassa aamupalaa ja Aamulehteä ja sitten töihin. Illalla tarkoitus lähteä jäähallille! Olen niitä, joiden pää menee sekaisin jääkiekosta. ;)

P.S. Selvisipä sekin, että mulla on tässä blogissa kellonajat ihan päin sitä itseään! Enkä näköjään osaa muuttaa sitä. Olen minä melkoinen tekniikkanero...

tiistai 10. syyskuuta 2013

Kp1

Tänään tuli sitten kp1 sellasella rytinällä, että oksat pois! En muistanutkaan teiniajoilta tällaisia menkkakipuja. Ruuaksi mun oli tarkotus tehdä makkarasoppaa, mutta ei oo mitään mahkuja kuoria ja pilkkoo perunoita ja makkaroita. Tosi kipeä alavatta. Käperryin sohvalle buranan ja suklaan voimin. Olo vähän parani... Se oli varmaan se suklaa. ;)

Meni siis reilu 4 viikkoa oletetusta keskenmenon ajankohdasta, että menkat palasi. Nyt sitten vain yritetään olla aktiivisia makkarin puolella oletetun ovisajankohdan aikoihin. Minähän en mihinkään ovistesteihin lähde. (sanon nyt, mut katsotaan sit tulevaisuudessa)! :D

Olo on siis tukala, mutta kuitenkin helpottunutkin. Tästä on taas hyvä jatkaa matkaa.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Kuukautisten metsästys

Huomenna tulee neljä viikkoa siitä, kun keskenmeno ilmeisesti tapahtui. Silloin verenvuoto alkoi aamulla ja oli runsaimmillaan. Minulla ei ole ollut minkäänlaisia menkkatuntemuksia ja olen jo ehtinyt miettiä, että mitä jos olenkin tullut raskaaksi uudestaan jo. Se on kyllä tosi epätodennäiköistä ja peittojakaan ei ole kovin montaa kertaa heiluteltu viime viikkoina.

Huolestuttavaa tässä on se, jos nyt ehdin tahtomattani keksimään, että olisi mahdollisuus olla raskaana, niin petyn ihan mielettömästi sit kp1:seen. Taas kerran ihan tyhmää, mutta ihmismieli toimii välillä harvinaisen pöntösti.

Muuten tässä on menty kovin rauhallisilla fiiliksillä, eikä suurta hötkyilyä ole ollut suuntaan eikä toiseen. Hyvä niin. Nyt on sellainen todellinen tjot-olo!

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Totaalinen herkistyminen!

Olen katsonut Netflixistä jo useamman viikon Bones-sarjaa ja jäänyt totaalisesti koukkuun. Booth on niin ihana (onhan se hyvännäkönen ;)) ja niitten niin pitäis olla Bonesin kanssa yhdessä ja oon niin monta kertaa pillittänyt. Nyt katsoin vikan jakson, mikä Netflixissä enää oli eli kuudennen kauden vikan jakson. JOS on niin, että joku seuraa eikä ole päässyt vielä sinne asti, niin kannattaa lopettaa lukeminen nyt. ;)

kuvan lähde: google

Angelan synnytys oli niin ihana vaikka tiedän, ettei se todellakaan ole tuollaista oikeassa elämässä. Ja kun Hodgins esitteli vauvan kaikille ja ne olivat nimenneet sen muun muassa edellisessä jaksossa kuolleen työkaverin mukaan ja lopussa sitten vielä Bones kertoo olevansa raskaana ja Booth on isä. Niin nää kaikki samassa jaksossa oli kyllä sellanen hanat auki -yhdistelmä. Ihan hullua! ;)

Seitsemäs kausi ei ole Netflixissä eli mun tarttee varmaan ostaa se! Tosi tyhmää, mutta oon ihan koukussa. :D